"pitää olla kiltti tyttö: syödä ja hymyillä"

te sanotte:
minun pitää totella,
olla kiltti tyttö,
lapsi vielä.

minulla ei saa olla suuta,
jolla puhua vastaan,
vaan suu,
joka suoltaa ruokaa sisäänsä.

"sinä et osaa"
ja minun täytyy nyökätä,
hymyillä hiljaa
ja kiittää teitä rukouksissani.

rakas taivaanisä,
en saa unohtaa olla sairas,
minun pitää voida pahoin!
sillä minähän olen kykenemätön elämään itsekseni,
yksininäni.

mutta näin yksin kuin minä täällä olen ollut,
en ole ollut koskaan ennen.

teidän naurunne
ei lakkaa vavisumatta seiniä.

**

kiitos,
oli pahaa.

**

minun henkilökohtainen helvettini.

tarinoita sinusta minuun.

satuja sioille;
siansorkkia kaulanauhoihin.

hah!

naurusta on kuollut ilo.

kuinka tyhjä voi ihminen olla?

yksinäisyys tapetilla.

vesiväriä poskilla.

**

niin suuri
tyhjyys
täyttyy surulla.

hymy on suojakilpi;
minua ei saa satuttaa!
minuun ei saa koskea.

sen paikka on lasivitriinissä,
lukkojen takana,
kohmettuneena,
pölyyn peittyneenä.

ja viikon kuluttua
ei sitä enää kukaan muista.
se siirretään kellariin,
jossa rotat syövät sen otsaan reiän.

sen hiukset ovat tippuneet,
kyyneleet kivettyneet poskille.

tunti tunnilta
se haurastuu yksinäisyydessään;
viimeinen henkäys

ennen siiveniskuja.

**

minä en osaa enää itkeä
en osaa nukkua ilman lääkkeitä
en osaa puhua ihmisille
en uskalla tai välitä
tavata ystäviäni
en halua syödä
kuinka vastenmielistä!
en jaksa kävellä
seisoa
istua
en jaksa olla
en osaa olla
en halua elää
ei minusta ole tähän
en pysty
mikä häpeä

en välitä.

**

paina terä huulillesi
makea elämä
maistatko sen?

kuinka se valuu huuliltasi,
otteestasi?

**

minä
haluan
pois
täältä

minä
ansaitsen
sen
viimein

ei
enää
kipua

ei
enää
sitä
tuskaa

se on ohi
ja minä itken...

onnesta.

**

hauraat kuin yöperhosen siivet.