odotin edes vuotavani kuiviin

eikä kukaan edes tajua,
että yritin tappaa itseni.
kun terä oli liian
hankala suonia katkoakseen.

PAM!

keskeytys.

eikä kukaan edes tajunnut,
mitä minä olin tekemässä.

**

haluaisin olla näkymätön.

olematon.

läpinäkyvä.

**

syön hoitajan kanssa kahden.
en ole syönyt.
en voi!
sitä häpeää...

se on niin turruttavaa.
haluan leivän,
se on herkullinen.
miltä se maistuukaan suussa?

mutta:

H Ä P E Ä

älä koske ruokaan.
en voi syödä.

koska pääsyn letkuihin?
häpeä ei anna minun syödä.

enkä minä syö.

**

eilen tuli sellainen hetki,
jota olen pelännyt,
mutta kuitenkin jännityksellä odottanut.

muistan
katsoin peiliin
kasvojani (=minun)

sitten,
PAM!

kuka tuo on?
silmissä mustenee,
mikä on nimeni?
kuka,
missä olen?

kuka minä?

yleinen pieni sekasorto,
harhailua osaston käytävillä,
odottaen vain jotakuta,
joka osaisi vastata.

(kirjoittajalta myöhemmin: dissosiaatiohäiriökohtaus)

**

(15.7)

salailua,
kujeilua.

"teetkö minulle yhden leivän?"
kuiskaus.

ja hän voitelee sen,
pistää kolme palaa juustoa.

minä vien sen salaa huoneeseeni:
se on niin hyvää!
ja minulla on niin nälkä.

jos minut pakotetaan syömään,
en syö.
jos haluatte minun paranevan;
älkää ottako minua irti rutiineistani.

rutiinit luovat turvallisuutta.

miten aamulla ryystää kahvia.
miten avata jukurttipurkin.

**

kun kaikki muu on niin pelottavaa
ja tuntematonta.

aivan kuin seisoisin
pimeän luolan suun edessä.

mahdollisuus mennä sisään
tai jäädä ulos.

minä olen tainnut keikkua siinä reunalla
jo tarpeeksi pitkään.