isokarhu palasi lopulta monta päivää myöhässä, häntä koipien välissä (ja krapulaisena)

ja olen niin väsynyt,
etten enää jaksa
kirjoitaa

kuin mieleeni.

ja minun mieleni on musta.

aivan kuin painomustetta.

kaikki sammuu hiljalleen.

**

isokarhu ei ole palannut vieläkään.

jotkut sanovat putken jääneen päälle,

toiset veikkaavat,
ettei hän tule enää takaisin.

toivon,
että hän tulisi pian.

**

haluan ulos tästä paikasta,
tästä ruumiista
ja "elämästä"

haluan kauas näistä ihmisistä,
itsestäni.
pakoon.

en minä muuta ole tehnytkään,
juossut pakoon,
työntänyt asioita kauemmas,
syvemmälle,
syvempiin haavoihin.

kuka minä olen?

sillä minä en sitä todellakaan tiedä.

olenko minä lopulta edes olemassa?

olenko vain itseni kuvittelema harha?

**

en pääse täältä ikinä pois!
vihaan teitä
koko sydämestäni
saatanan verenimijät.

ei ole muuta vaihtoehtoa
kuin tappaa itsensä.

kiitos siitä.