miltä näyttää Kuolema? miltä tuntuu Kuolema?

en taida päästä täältä milloinkaan kotiin.
en ennen syksyä.

ehkä kävelen täältä kotiin,
kun lehdet ovat tippuneet puista
ja maalanneet kadut kesän haikeudellaan.

ehkä kävelen täältä kotiin syyssateessa.

ehkä kävelen täältä kotiin nimettömänä,
unohdettuna.

missa asuin?

ketä rakastin?

ehkä en ole enää silloin olemassa.

ehkä kävelen täältä kotiin loputtomassa syyssateessa.

**

minua pelottaa
pelottaa niin!
kaikki:
herääminen,
nukkuminen.

minua pelottaa olla ihminen!

en taida uskaltaa olevani elossa.

realiteetintaju on kadonnut.

**

ei vettä voi muuttaa viiniksi.

**

tahtomattaan oksentaminen on jotain niin kamalaa.

se iski kesken yön:

oksensin roskakoriin.

**

(4.7)

miten pukea sanoiksi kaikki se viha,
joka kasvaa ja velloo sisällä?

miten sanoa ne kaikki niin,
että ymärtäisitte.

ette te ymmärrä.

kohtelette kuin lasta,
vammaista.

olen nukke,
teidän liikuteltavanne.

kuka leikkaisi narut poikki?
kuka rakastaisi minua niin?

**

(6.7)

kuolema tuntuu niin paljon paremmalta.

kuolema tuntuu unelta,
johon nukahtaa.

sulkea korvat melulta,
ääniltä,
jotka takovat päässä.

KULTAA!

unohtua kellumaan meren pinnalle,
aaltoihin.

lentää sata siiveniskua
ja tippua maahan.

**

loputon väsymys ja huuto!